Viikon gradupäivitys: autossa istuvan ajan ei tarvitse olla pitkä

En ole tehnyt tällä viikolla gradua kuin tänään kolmen tomaatin verran. Viime sunnuntaina ehdin tehdä seitsemän tomaattia. Kaikki nämä tomaatit on viimeistä lukuun ottamatta tehty autossa läppäri sylissä. Viimeinen oli pakko tehdä netin ulottuvissa, jotta sain tämän tekstin julkaistua.

Syynä tahdin hidastumiseen on luonnollisesti joulu. Onneksi ensi viikolla pääsen taas melko normaaliin rytmiin kiinni uudesta vuodesta huolimatta, ja onneksi olen nytkin saanut sentään jotain aikaiseksi joulusta huolimatta. Vähänkin pidempi auto-, juna- ja bussimatka on ollut minulle koko opiskelujen ajan melkeinpä sitä parasta työaikaa: ei oikein muutakaan voi kuin kirjoittaa tai vaikka lukea tenttiin. Tomaattien avulla matka tuntuu menevän nopeasti: oho, taas 25 minuuttia kulunut!

Viime sunnuntaina jatkoin laudaturseminaarissa saamieni kommenttien perusteella gradun työstämistä eteenpäin ja tekstiä tuli noin yksi sivu lisää. Kirjoitin keskiaikaisista kirkko- ja reliikkitekstiileistä arkeologisten tekstiilien historiaa käsittelevään lukuun sekä aloitin kaivaustietoja käsittelevän alaluvun kirjoittamisen Åbo Akademin tontin vuoden 1998 kaivausten raportin pohjalta. Tänään autossa aloitin Liisa Seppäsen väitökirjan lukemisen. Se käsittelee Åbo Akademin tontin arkeologista aineistoa keskiajan Turun rakentamisen ja kaupunkikuvan muutoksen kannalta, ja mukana on myös mainintoja tekstiililöydöistä. Samalla kun luen n. 1000-sivuisen opuksen läpi, kiinnitän huomiota oman työni kannalta olennaisiin seikkoihin ja kirjoitan samantien gradua eteenpäin.

Ensi viikon aikana tavoitteenani on työstää gradua 60 tomaatin verran eli 10 tomaattia vähemmän kuin ”viisi päivää viikossa, seitsemän tuntia tehokasta työaikaa päivässä”-tahdilla kertyisi.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

Keskiaikainen silkkinen reliikkikotelo, jonka sisältä löytyi puuvillakankaaseen ommeltuja luupusseja. Kuva: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä (alkuperäinen kuva täältä).

Tilaustöitä: säärystimet, vauvan lapaset ja asiakkaan langasta neulotut tuotteet

Joulun alla Helmineuleessa kävi tohina. Vaaleanharmaan boleron lisäksi neulekone puksutteli tulemaan säärystimet, vauvan peukuttomat lapaset ja asiakkaan omien lampaiden villasta kehrätystä langasta valmistetut kaksi pipoa, kolme kaulaliinaa ja viisi paria ranteenlämmittimiä.

Helmineule valmistaa tuotteita myös asiakkaan itse hankkimista materiaaleista. Nämä tuotteet valmistettiin villalangasta, johon on kehrätty asiakkaan kaikkien lampaiden villaa samaan lankaan, siis erivärisiä villoja yhteen lankaan. Kuva ei teekään oikeutta langan elävälle värisävylle eikä luonnollisesti myöskään ihanalle villan tuoksulle, joka huokuu näistä ei-teollisista langoista. Pipoihin laitettiin puuvillavuori estämään otsan kutiaminen.

Säärystimet valmistettiin mustasta ohuehkosta 100 % merinovillaa olevasta langasta ja vauvan lapaset mustasta vauvalangasta, joka on 100 % villaa.

Helmineuleen Taitomaa-kauppa poistuu

Helmineuleen tuotteita on ollut myynnissä Taitomaassa, jotta asiakas voisi myös noutaa tilauksensa postitse toimittamisen sijaan. Verkkokaupassa voi nyt kuitenkin valita toimitustavaksi Noudon, joten Helmineuleen Taitomaa-kauppa poistuu käytöstä 22.12.2014.

Lisätietoja: http://helmineule.mycashflow.fi/news/26/

Helmineule suuntaa pian joululomalle ja toivottaa ihanaa joulua! <3

Viikon gradupäivitys: vihdoinkin kokopäiväiseksi graduntekijäksi

Halusin pienenä kirjoittaa joskus kirjan. Lasketaanko gradu?

Gradutakuun mukaan olisi hyvä pitää mielessään visio tavoittelemastaan lopputuloksesta. Tässä tämänhetkinen visioni, se kirjoittamani kirja (tai "kirja", ihan miten vain):

Visioni. Kuva täältä.

Olen jo tehnyt gradua viime lukuvuonna laudaturseminaarissa ja tämän syksyn aikana, ja kovana tavoitteenani on saada gradu esitarkastukseen maaliskuun loppuun mennessä. Opintotuen palauttamisen estämiseksi gradusta saatavan 40 opintopisteen nimittäin pitäisi tulla "tilille" tämän lukuvuoden aikana. Ja olisi ylipäätään kiva saada gradu tehtyä NYT (kun ei ole muita kursseja eikä kokopäivätyötä) eikä jättää sitä roikkumaan. Gradutakuun kirjoitus Gradu valmiiksi 20 viikossa neuvoo mm. raportoimaan viikottain edistymisestä, jotta gradun valmistuminen nopeutuisi. Kokeilen, miten tämä toimii, kun kirjoitan joka viikko (köh köh, katsotaan miten joululomalla käy) pienen blogitekstin edistymisestäni. Minullahan on aikaa jäljellä enää 15 viikkoa, johon kuuluu mm. juuri joululoma.

Tällä viikolla (eilen...) aloitin täysipäiväisen gradunteon, joten nyt sitä mennään sitten. Kirjoitan 8 tunnin työpäivän verran joka (arki)päivä hyödyntäen pomodoro-tekniikan sovellusta (en mm. kirjaa muistiin mitä tein, mutta teen töitä 25 minuutin pätkissä). Pidän kaksi vartin teetaukoa ja yhden puolen tunnin ruokatauon, joten työaikaa tulee 7 tuntia. Uskomatonta, miten tuolla tavalla saa huijattua itsensä oikeasti tekemään jotakin hyödyllistä graduun liittyen.

No niin, ja sitten varsinaiseen aiheeseen eli mitä olen saanut tällä viikolla (2 päivää + keskiviikon muutama tunti...) aikaiseksi. Aluksi lienee kylläkin paikallaan esitellä lyhyesti, mitä tutkin gradussani ja miten se edes liittyy Helmineuleeseen.

Vainajat haudattiin Suomessa rautakaudella (n. 500 eKr.–1150/1300 jKr.) juhla-asuissaan. Suomalaisista rautakautisista haudoista on löytynyt kankaiden ja muiden vainajan puvun osien lisäksi pukuun kuulumattomia villakintaita. Ne on valmistettu neulakinnastekniikalla isoa neulaa eli kinnasneulaa käyttäen. Kintaita on puettu sekä nais- että miesvainajille sekä Itä- että Länsi-Suomessa. Neulakintaiden jäänteitä on löydetty 9 kappaletta myös Turun keskiaikaisilta (n. 1150/1300–1520/1570) kaupunkikaivauksilta (Åbo Akademin tontin vuoden 1998 kaivaukset), mutta näitä löytöjä ei ole vielä tutkittu. Neulakintaat tunnetaan arkeologisen aineiston lisäksi kansatieteellisestä aineistosta. Neulakinnastekniikoita on monenlaisia: kintaita voidaan neuloa esimerkiksi ”suomeksi” tai ”venäjäksi”. Neulakinnastekniikalla on neulottu muitakin vaatekappaleita kuten sukkia ja myssyjä. Neulakintaiden jäljille pääsee esimerkiksi www.neulakintaat.fi -sivustolla.

Neulakinnastekniikalla neulominen. Kuva täältä.

Kinnasneuloja. Kuva täältä.

Tutkimusaineistonani ovat Åbo Akademin tontin arkeologisten kaivausten keskiaikaiset neulakinnaslöydöt. Pyrin lähestymään aihetta konkreettisesti ja kokeellisesti, joten ennallistan keskiaikaisen neulakinnasparin Åbo Akademin tontin parhaiten säilyneen neulakinnaslöydön perusteella ja valmistan samalla sen neulomisohjeen. Lisäksi vertailen löytöä muihin Åbo Akademin tontin neulakinnaslöytöihin ja kaikkia tontin löytöjä suomalaisiin rautakautisiin neulakinnaslöytöihin. Ja Helmineuleeseenhan tämä aihe ei suoraan liity, mutta neulakinnastekniikka on kylläkin puikoilla (ja koneella) neulomisen edeltäjä. Niin, kinnasneula on juuri se neula, jolla neulotaan ja käsittääkseni tämä termi on siirtynyt sitten puikoilla valmistetun tekniikan nimeksi. (Kutominen tapahtuu kangaspuilla, joten ei sekoiteta sitä nyt enää tähän.)

Venäjäksi neulotun pinnan oikea puoli. Kuva täältä.

Ennallistetut rautakautiset neulakintaat. Kuva täältä.

Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi:

Alustava tutkimussuunnitelma ja dispositio.

Laudaturseminaaritutkielma: noin 15 tekstisivua gradua (taustatietolukuja).

Edellisen muokkaus seminaarissa saatujen kommenttien perusteella => 1 lisäsivu.

Edellisen työstön aloitus kohti oikeaa gradua.

Aiheen tarkempi rajaaminen. Päivitetty tutkimussuunnitelma ja dispositio.

Aineistojen lukeminen ja lisäaineistojen etsiminen kirjastoista ja netistä.

Alustava tiedustelu ennallistetun kinnasparin langoista (ns. Jaalan lammas, kaupan langat eivät vastaa keskiaikaisia lankoja).

Yksi valmis neulakinnas, johon en ollut tyytyväinen. Aloitan alusta joululomalla.

Tämä blogiteksti, Gradutakuun lukeminen ja muu asian prosessointi.

Vielä toissapäivänä olo oli hieman epätoivoinen, koska tuntui ettei kukaan voi näistä lähtökohdista kirjoittaa gradua loppuun 15 viikossa varsinkaan, koska työhön liittyy myös käytännön osuus. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin, olisi pitänyt sitä ja tätä... Minullahan ongelmana ei ole aihe eikä yleensä motivaation puutekaan, mutta aina on muka jotain muuta tekemistä enkä ole luottanut kykyihini tehdä hyvä gradu. No, ensin päätin, että en tee edes Helmineuleen tilaustöitä tammi-maaliskuussa ensi vuonna, jotta voin oikeasti keskittyä täysin graduun. Sitten päätin kokeilla tätä blogiin raportointia ja vielä pomodoro-tekniikkaa, ja nyt elättelen toiveita, että pomodorojen avulla saan tehtyä tehokkaasti töitä maaliskuun loppuun asti. Täytyy yrittää pitää tavoite kirkkaana mielessä sekä toivoa, että en sairastu tai ei satu mitään muuta ikävää (*koputtaa puuta*). Mitä taas itseluottamuksen puutteeseen tulee, lienee vain lohduttauduttava mm. erään Gradutakuun tekstin kaltaisilla ajatuksilla.

---

Lukuisia aihetta liippaavia graduja on jo tehty, ainakin:

Hämäri, Laura 2011. Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi. Helsingin yliopisto, kansatiede.

Kirjavainen, Heini 2004. Kudo sarkaa, osta verkaa. Menetelmällinen näkökulma Åbo Akademin tontin keskiaikaisiin tekstiililöytöihin. Turun yliopisto, arkeologia.

Leinonen, Kaisa 2000. Neulakinnasperinne Suomessa. Joensuun yliopisto, käsityötiede.

Mäenpää, Martta 2010. Kinnasneulatekniikan verkko-oppimateriaalin kehittäminen ja neulalla neulomisen taidon kehittyminen. Helsingin yliopisto, käsityötiede.

Nordberg, Marjut 2008. Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa: Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka ...muutakin kuin neulakinnas? Helsingin yliopisto, käsityötiede.

Penna-Haverinen, Silja 2009. Lankoja ja johtolankoja. Turun (Kaarinan) Kirkkomäen myöhäisrautakautiset lautanauhat. Turun yliopisto, arkeologia.

Riikonen, Jaana 1990. Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä. Korkeakoski-Väisänen, Kristiina (toim.) 1990. Karhunhammas 12. Turun yliopisto, suomalainen ja vertaileva arkeologia.

Sahramaa, Jenni 2011. Löydöstä muinaispuvuksi. Arkeologisten tekstiililöytöjen ennallistaminen. Helsingin yliopisto, arkeologia.

Vajanto, Krista 2003. Euran emännän neulakintaat. Tutkielma Luistarin haudan 56 neulakinnasfragmenteista. Helsingin yliopisto, arkeologia.

---

Muusta kirjallisuudesta puhumattakaan. Listaa siitä tulossa myöhemmin.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

Helmineulen joululoma ja vuosi 2015

Joululahjoiksi tarkoitetut verkkokaupan tuotteet on tilattava ma 15.12.2014 klo 23.59 mennessä ja ennakkolaskut maksettava viimeistään ti 16.12.2014, jotta tuotteet ehtivät ajoissa perille. Tilaustyöt eivät ehdi enää jouluksi valmiiksi. Verkkokaupan tuotteiden viimeinen tilausajankohta ennen joulua on la 20.12.2014 klo 23.59 mennessä (ennakkomaksu viimeistään su 21.12.), minkä jälkeen Helmineule jää kahden viikon joululomalle. Loman aikana tehdyt tilaukset toimitetaan 7.1.2015 alkaen.

Vuonna 2015 Helmineule toimii tavallistakin pienimuotoisemmin tammi-elokuussa, koska minun on ensin keskityttävä graduun täysillä, minkä jälkeen olen kesätöissä. Verkkokaupan tilaukset toimitetaan kyllä normaalisti, mutta tilaus- ja ompelutöiden tekemisvauhti hidastuu.

P.S. Keskiaikaisia neulakintaita käsittelevästä gradusta kiinnostuneet voivat kurkkia blogiin.

Mukavaa joulunodotusta!

P.S. Keskiaikaisia neulakintaita käsittelevästä gradusta kiinnostuneet voivat kurkkia tänne blogiin 19.12. alkaen, jolloin aloitan gradun edistymiseen liittyvät päivitykset.

Tilaustyö: naisen villasukat

Verkkokaupassa on nyt myynnissä muutamat miesten villasukat. Tässä tilaustyönä tummanharmaasta langasta tehty naisten versio. Lankana on sukkalanka, joka sisältää 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Tekokuitu villan seassa lisää sukkien kestävyyttä.

Dear Design 8.11.2014

Helmineule oli eilen mukana Dear Design -tapahtumassa toista kertaa. Tällä kertaa myynti tapahtui Thaliassa Hansatorin sijaan. Helmineuleen pöytä sijaitsi 2. kerroksessa. Porukkaa ja jopa maksavia asiakkaita riitti varsinkin aamupäivän aikana mukavasti. :) Punaiset tiskirätit ja miesten tummanharmaat villasukat pääsivät loppumaan... Loput villasukat lisään verkkokauppaan lähiaikoina.

Hääpukuni

Purjehdin avioliiton satamaan elokuun viimeisenä lauantaina. Päätin tehdä hääpukuni itse huolimatta sananlaskusta "Niin monta kertaa kun morsian pukunsa neulallaan lävistää, niin monta kertaa hän kyyneleitä avioliittonsa vuoksi vuodattaa" tai jotain sinne päin. Ompelukonehan se käytännössä puvun neulallaan lävistää, joten itkeköön se sitten minun puolestani. Sitä paitsi voinhan vuodattaa vaikka ilon kyyneliä. Tulen myös joka tapauksessa itkemään nyt avioliiton aikana, kukapa ei? Lisäksi emme noudattaneet sitäkään vanhaa uskomusta, ettei sulhanen saisi nähdä morsianta hääpäivän aamuna (ja täten hän näkisi puvunkin vasta kirkossa ensimmäisen kerran), koska kävimme valokuvauksessa jo ennen vihkimistä. Joten sori nyt vaan, mutta tämä morsian teki pukunsa itse ja sulhanen näki sen aivan liian aikaisin ja jopa sen tekovaiheet. Ompelin puvun kankaasta myös sukkanauhan tällä ohjeella, johon tuli myös asuni "jotain sinistä".

Halusin valmistaa pukuni itse useasta syystä. Halusin itselleni istuvan ja juuri oikean kokoisen puvun, jollaista ei olisi ihan joka morsiamella. Olisin voinut teettää pukuni toisella ompelijalla, mutta miksi olisin tehnyt sen, koska itsekin osaan ommella? En kylläkään ole mikään mestari, joka osaisi tehdä monimutkaisen hääpuvun, mutta oma makuni onkin yksinkertainen. Valmispukua en edes harkinnut, koska mielestäni niissä on aina liikaa krumeluureja tai sitten ne ovat liian tavallisia. Toisaalta halusin myös kankaan olevan silkkiä (tekokuidut kuten polyesterisatiini: yök) ja arvelin, että tällainen puku valmiina maksaisi maltaita, jos sellaista edes löytyisi.

Kuten aina suunnitellessani, en nytkään osannut piirtää puvun kuvaa. Sen sijaan lähdin hahmottelemaan pukua kouluaikoina tekemäni oman vartaloni mallisen sovitusnuken päälle. (Sovitusnukke tehtiin aikoinaan vartaloni päälle ja on siten hieman isompi kuin minä [en ole niin paljon patvistunut vuosien saatossa :D]). Tiesin vain, että haluan yläosaan "venepääntiemäisen kaistaleen" ja puoli- tai täyskellohelman. Avainsanoja voisivat olla myös tanssiaispuku ja prinsessapuku, mutta yksinkertaisena versiona. Tiesin myös, mitä EN halua: huntua, laahusta, muhkeaa helmaa, kapeaa helmaa, lyhyttä helmaa, olkaimetonta, hihoja, tekokuitua, kirkkaanvalkoista.  "Hieman sinne päin"-tyyppisiä kuvia löysin:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Ihan aluksi testasin, haluaisinko puolikello- vai täyskellohelman vai näyttääkö kellohelma ylipäätään hyvältä. Kangasvarastossani ei ollut täyspitkään kellohelmaan riittävää kangasta, mutta polvipituisestakin puolikellohelmasta näin, että tämä on juuri sellainen helma, jonka haluan. En lähtenyt enää kokeilemaan täyskellohelmaa. Puin helman sovitusnuken päälle ja aloin hahmotella yläosaa.

Puin sovitusnuken päälle erään paidan, jonka pääntie sopii mielestäni minulle hyvin. Sitten hahmottelin yläosan etu- ja takakaistaleet paidan pääntien ja rintaliivien mukaan kaavapaperille. Lopuksi muotoilin etu- ja takakappaleen kaavat niin ikään suoraan nuken päälle. Ne ikään kuin löysivät paikkansa ja muotonsa helman ja yläkaistaleen välissä. Kuin huomaamatta puvusta tul hiemani 50-luvun tyylinen, mutta en pannut sitä ollenkaan pahakseni.

Valmistin ensin testi- ja sovitusmekon. Leikkasin siis yläosan kappaleet samasta kankaasta kuin testihelma oli ja ompelin mekon kasaan. Testimekko poikkeaa hääpuvustani siten, että helmaa ei ole vuoritettu. Yläosa on vuoritettu samoin kuin varsinaisessa häämekossa eli kaistaleet miehustan kankaalla ja etu- ja takakappaleet vuorikankaalla. Testimekon sovituksen perusteella muotoilin yläosan kaitaleet uudelleen: olkasaumojen kulma oli hieman väärä, joten testimekko on ikään kuin hieman liian alhaalla (tästä huolimatta se pääsi kesämekokseni). Otin myös pari senttiä yläosan ympärysmitasta pois.

Seuraavaksi valmistin varsinaisen hääpuvun. Kankaana on siis 100 % luonnonvalkoinen silkki, nimeltä Sanderson. Kangas on kiiltävähköä, hieman "kahisevaa", ei liian ohutta eikä paksua.  Ompelulankana käytin ihan tavallista polyesterilankaa piilossa olevissa saumoissa ja silkkilankaa näkyvissä tikkauksissa. Takana on piilovetoketju.Vuorikankaana on 100 % viskoosi nimeltään Japonette. Vuoritin yläosan etu- ja takakappaleet vuorikankaalla ja kaistaleen miehustan kankaalla. Jätin helman alle tulevan ratkaisun avoimeksi ostaessani muut puvun tarvikkeet. En tiennyt, halusinko vuorittaa helman vai kenties vannealushameen tai tylliä. Päätin katsoa ensin, miltä valmiin puvun helma näyttäisi ilman mitään noista ja valita sitten sen perusteella. Päädyin vuorittamaan helman samalla kankaalla kuin yläosan, ja unohdin vanne- ja tyllialushameen, koska kellohelma näytti hyvältä ilman kumpaakaan. Puvun juhlavuutta lisätäkseni tein yläkaistaleeseen kultaisella silkkilangalla ompelukoneeni valikoimasta löytyvän köynnöskuvion ja liimasin hieman bling-blingiä sen joukkoon. Tällainen siitä hääpuvusta sitten tuli:

Kuva: Marjo Väisänen.

Puvun kaveriksi tein pitsiboleron. Langaksi valitsin luonnonvalkoisen Manos del Uruguayn Lacen, jossa on 70 % nuoren alpakan villaa, 25 % silkkiä ja 5 % kashmiriä. En halunnut täysin silkkistä lankaa, koska silloin kokonaisuus olisi ollut jo hieman liiankin silkkinen. Alpakkahan on siitä kiva materiaali, että se sopii herkkäihoisille ja villa-allergikoille mutta lämmittää silti villan tavoin. Lanka on käsin värjätty (siis kattilassa), minkä vuoksi siinä ei ole värieriä ja sitä suositellaan neulottavaksi muutama kerros toisen ja muutama toisen vyyhdin langalla, jos työhön tarvitaan useampi kuin yksi vyyhti samanväristä lankaa. Noh, bolerohan on yksivärinen, joten ei muuta kuin välillä toisesta ja välillä toisesta vyyhdistä lankaa käyttämään, koska yksi 50 gramman satsi ei riittäisi koko boleroon. Tämä ei kylläkään mainittavasti hidastanut työn kulkua, koska neulottaessa pitsiä koneella joutuu joka tapauksessa tekemään vain kaksi kerrosta kerrallaan ja niiden väliin tulee aina pitsikelkan vuoro. (Tulipa muuten ostettua vihdoin vyyhdinpuutkin ja langan keriminen vyyhdistä neulekoneelle sopivalle kerälle helpottui ja nopeutui huomattavasti!)  Ihanien materiaalien ja käsin värjäyksen lisäksi lanka saa plussaa siitä, että sen on valmistanut voittoa tavoittelemattomaan järjestöön kuuluva artesaani. Järjestön tavoitteena on luoda taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia Uruguayn maaseudun naisille.

Olin valmistanut yhden pitsiboleron tilaustyönä, ja myös verkkokaupan joustinneuleiset bolerot on valmistettu samalla tavalla kuin hääpukuni bolero. Kyseessähän on suorakulmion muotoinen kappale, josta ommellaan pitkien sivujen saumat puolittain niin, että käsille jää aukot. Aloitin boleron valmistuksen valitsemalla pitsikuvion ja tekemällä mallitilkun. Boleron leveys määräytyi neulekoneella tehtävän kappaleen maksimileveyden mukaan, jonka perusteella päättelin kappaleen pituuden ja tarvittavien kerrosten määrän siten, että kappaleesta tulisi oikean pituinen. Tällaisen boleron kanssa ei tosin ole niin nöpönnuukaa, tuleeko siitä millilleen tai sentilleenkään juuri "oikean" pituinen. Pelasin siis hieman pitsikuvion jatkuvuudella ja lopetin joitakin kerroksia ennen kuin laskemani kerrosmäärä täyttyi. Näin pitsikuvio ei "jäänyt kesken". Pitsikuvion valitisin neulekoneeni pitsikorttien joukosta. Vasta ostettuani hääpäivän korvakoruiksi Kalevala Korun Helinät huomasin, että nehän ovat muodoltaan samankaltaiset kuin boleron pitsikuvio. En siis tietoisesti valinnut pitsiä korvisten enkä korviksia pitsin perusteella, mutta hyvinpä ne sopivat yhteen. Bolerolle oli käyttöä häävalssiin asti, mutta tanssin jatkuessa oli bolero jätettävä tuolin selkänojalle... Yläosa näyttää boleron kanssa tältä:

Kuva: Marjo Väisänen (rajattu).

Huom! Puku ei ole myytävänä enkä valmista minkäänlaisia hääpukuja asiakkaille, en edes tutuille! :) Boleroita sen sijaan voi tilata.

P.S. Vihkitilaisuudessa ylläni oli äidin hääpuku: :)

Kuva: Marjo Väisänen (rajattu).

Liedon Mikkelinmarkkinat 2014

Helmineule osallistui tänään viidettä kertaa Liedon Mikkelinmarkkinoille. Mukana oli tänä vuonna perinteisen jyväskyläläisvahvistuksen lisäksi myös toinen lietolainen 4H-yrittäjä, 13-vuotias Venla Heinonen ja 4H-Yritys Kakkutyttö. Liedon 4H-yhdistyksen pöydässä oli myynnissä myös 4H-arpoja.

Taitomaa-kauppa poistuu?, mutta verkkokaupassa toimitustapana nyt myös nouto

PÄIVITYS 3.9.2014: Taitomaata ei olekaan vieläkään lopetettu. Joka tapauksessa Nouto säilyy verkkokaupassa toimitustapana.

Taitomaa lopettaa toimintansa kesäkuun 2014 lopussa, joten Helmineuleen Taitomaa-kauppa poistuu käytöstä. Sen sijaan verkkokaupassa voi nyt valita toimitustavaksi myös Noudon.

Helmineuleen tuotteita on ollut myynnissä Taitomaassa, jotta asiakas voisi myös noutaa tilauksensa postitse toimittamisen sijaan. Nyt Taitomaa on lopettamansa toimintansa, joten Helmineuleen Taitomaa-kauppa poistuu käytöstä pian.

Verkkokaupassa voi nyt kuitenkin valita toimitustavaksi Noudon. Asiakas voi noutaa tilauksensa Helmineuleen työhuoneelta osoitteesta Kaharinkatu 6 C 14, 20400 Turku (Moisio), Turun yliopistolta, Turun keskustan läheisyydestä tai Oulunsalosta. Ilmoita tilauksen yhteydessä Lisätietoja-kohdassa, mistä haluat noutaa tilauksesi, niin sovimme ajankohdan. Asiakkaan noutamat tilaukset voi maksaa ennakkoon Helmineuleen tilille tai käteisellä noudettaessa.

Helmineuleen toiminta hiljenee 17.3.-30.9.2014 väliseksi ajaksi

Yrittäjän puoli vuotta kestävän kokopäivätyön takia Helmineuleen toiminta on hyvin pienimuotoista mainittuna aikana. Aikavälillä 9.6.-30.9.2014 tilaustöiden valmistaminen ei ole mahdollista ollenkaan, mutta silloin otetaan kyllä vastaan tilauksia, joiden valmistaminen alkaa 1.10.2014. Niin ikään verkkokaupan ja Taitomaan toimituksissa voi olla viivettä 9.6.-30.9.2014 välisenä aikana. Ota heti yhteyttä, jos haluat tilaustyösi valmistuvan kesäkuun alkuun mennessä. Tilaustöitä valmistetaan siis 8.6.2014 saakka ja verkkokaupan ja Taitomaan toimitukset toimivat siihen asti normaalisti.

Tilaustyö: miehen "jäniksen korvat"-villatakki vol. 2

Näyttääkö tutulta? Ei tämä nyt ihan samanlainen ole, mutta värit ja langat ovat samat kuin tuossa aiemmin neulomassani. Napit ovat hieman pienemmät ja niitä on yksi enemmän ja hihan pyöriöt eivät ole täysin suorat. Luonnollisesti villatakki on myös valmistettu eri mittojen mukaan, koska kyseessä on eri asiakas. Lisäksi kuvio on tehty yksinkertaisena kaksinkertaisen sijaan.

Tilaustöitä: kynsikkäät ja miehen neulepaita

Näitä tilaustöitä yhdistää ennennäkemätön langan menekin laskeminen ja kaikkien mahdolliste keinojen käyttäminen langan riittämiseksi. Miehen neulepaita on valmistettu koko Lankamaailman viimeisistä mustista Hjerte Cashmere -keristä. En löytänyt kyseistä lankaa myynnistä mistään muualtakaan ainakaan netistä, joten lanka oli vain laitettava riittämään harteikkaan ja pitkäkätisen miehen paitaan. Lanka on kyllä niin miellyttävää (kashmir 15%, nuoren alpakan villa 30%, merinovilla 55%), että paidan valmistaminen siitä oli kaikkien langansäästöpohdintojen arvoista.

Paita näyttää erittäin hauskalta naissovitusnuken päällä! ^‿^

Kynsikkäisiin taas käytin varastosta löytyneen viininpunaisen reumalangan lopun, mutta koska se ei olisi yksinään riittänyt, lisäsin soppaan luonnon vaalean langan loput sormiin ja ranteeseen. Reumalankaa on varastossa ihan mukavasti, koska siitä voi tehdä kutiamattomia tuotteita pystyen silti käyttämään aitoa villaa tai merinovillaa. On kuitenkin mukavaa saada hieman lankavarastoja kulutetuksi, jotta voi ehkä joskus ostaa jotain uuttakin... :) Nytpähän ovat sitten nämä värit loppu.

Vielä yhdet käsinneulotut sukat

Tällä kertaa hyödynsin Pikkuneuleita-kirjan golfsukkien ohjetta. Lähinnä katsoin varren joustinneule- ja sileäneuleosioiden pituudet, ja muuten sukat elivät omaa elämäänsä neulomisen aikana. Nämä lähtivät Laukaassa asuvalle ystävälle, joka myös lahjoitti lankana käytetyn Roosa nauha -langan, yhden pinkin ja yhden vaaleanpunaisen kerän.

Sukkaa pukkaa!

Tein äidin pyynnöstä hänelle villasukat - pitkästä aikaa käsin neuloen! Langaksi valikoitui lankakopan sekalaista-osaston tummanlila sukkalanka. Siinä on todennäköisesti ollut aikoinaan Seitsemän veljeksen vyöte. Sukan ohjeen lunttasin Pikkuneuleita-kirjasta, jonka olen saanut joskus pienenä mummulta lahjaksi. En tiedä menikö kantapaa ihan kuin Strömsössä, mutta kaipa nämä ihan sukilta näyttävät ja valmistuivat sopivasti jouluksi. 

Joululomalla jatkoin käsinneulottujen villasukkien parissa ja neuloin sukat Japanissa majailevalle ystävälleni kaksinkertaisesta Roosa nauha -langasta. Ne kulkivat perille käydessäni ystäväni luona joulun jälkeen. Langat sain käydessäni marraskuussa toisen, Laukaassa asuvan ystäväni luona. Lankoja on vielä jäljellä ja seuraavat roosa-pinkki-sävyiset sukat on jo aloitettu. Jääköön toistaiseksi kertomatta, kuka ne saa.

Miten mukavaa onkaan vaihteeksi neuloa käsin ja ihan täysin omaksi iloksi, materiaalikustannukset ja alvit ynnä muut unohtaen!