Viikon gradupäivitys: vihdoinkin kokopäiväiseksi graduntekijäksi

Halusin pienenä kirjoittaa joskus kirjan. Lasketaanko gradu?

Gradutakuun mukaan olisi hyvä pitää mielessään visio tavoittelemastaan lopputuloksesta. Tässä tämänhetkinen visioni, se kirjoittamani kirja (tai "kirja", ihan miten vain):

Visioni. Kuva täältä.

Olen jo tehnyt gradua viime lukuvuonna laudaturseminaarissa ja tämän syksyn aikana, ja kovana tavoitteenani on saada gradu esitarkastukseen maaliskuun loppuun mennessä. Opintotuen palauttamisen estämiseksi gradusta saatavan 40 opintopisteen nimittäin pitäisi tulla "tilille" tämän lukuvuoden aikana. Ja olisi ylipäätään kiva saada gradu tehtyä NYT (kun ei ole muita kursseja eikä kokopäivätyötä) eikä jättää sitä roikkumaan. Gradutakuun kirjoitus Gradu valmiiksi 20 viikossa neuvoo mm. raportoimaan viikottain edistymisestä, jotta gradun valmistuminen nopeutuisi. Kokeilen, miten tämä toimii, kun kirjoitan joka viikko (köh köh, katsotaan miten joululomalla käy) pienen blogitekstin edistymisestäni. Minullahan on aikaa jäljellä enää 15 viikkoa, johon kuuluu mm. juuri joululoma.

Tällä viikolla (eilen...) aloitin täysipäiväisen gradunteon, joten nyt sitä mennään sitten. Kirjoitan 8 tunnin työpäivän verran joka (arki)päivä hyödyntäen pomodoro-tekniikan sovellusta (en mm. kirjaa muistiin mitä tein, mutta teen töitä 25 minuutin pätkissä). Pidän kaksi vartin teetaukoa ja yhden puolen tunnin ruokatauon, joten työaikaa tulee 7 tuntia. Uskomatonta, miten tuolla tavalla saa huijattua itsensä oikeasti tekemään jotakin hyödyllistä graduun liittyen.

No niin, ja sitten varsinaiseen aiheeseen eli mitä olen saanut tällä viikolla (2 päivää + keskiviikon muutama tunti...) aikaiseksi. Aluksi lienee kylläkin paikallaan esitellä lyhyesti, mitä tutkin gradussani ja miten se edes liittyy Helmineuleeseen.

Vainajat haudattiin Suomessa rautakaudella (n. 500 eKr.–1150/1300 jKr.) juhla-asuissaan. Suomalaisista rautakautisista haudoista on löytynyt kankaiden ja muiden vainajan puvun osien lisäksi pukuun kuulumattomia villakintaita. Ne on valmistettu neulakinnastekniikalla isoa neulaa eli kinnasneulaa käyttäen. Kintaita on puettu sekä nais- että miesvainajille sekä Itä- että Länsi-Suomessa. Neulakintaiden jäänteitä on löydetty 9 kappaletta myös Turun keskiaikaisilta (n. 1150/1300–1520/1570) kaupunkikaivauksilta (Åbo Akademin tontin vuoden 1998 kaivaukset), mutta näitä löytöjä ei ole vielä tutkittu. Neulakintaat tunnetaan arkeologisen aineiston lisäksi kansatieteellisestä aineistosta. Neulakinnastekniikoita on monenlaisia: kintaita voidaan neuloa esimerkiksi ”suomeksi” tai ”venäjäksi”. Neulakinnastekniikalla on neulottu muitakin vaatekappaleita kuten sukkia ja myssyjä. Neulakintaiden jäljille pääsee esimerkiksi www.neulakintaat.fi -sivustolla.

Neulakinnastekniikalla neulominen. Kuva täältä.

Kinnasneuloja. Kuva täältä.

Tutkimusaineistonani ovat Åbo Akademin tontin arkeologisten kaivausten keskiaikaiset neulakinnaslöydöt. Pyrin lähestymään aihetta konkreettisesti ja kokeellisesti, joten ennallistan keskiaikaisen neulakinnasparin Åbo Akademin tontin parhaiten säilyneen neulakinnaslöydön perusteella ja valmistan samalla sen neulomisohjeen. Lisäksi vertailen löytöä muihin Åbo Akademin tontin neulakinnaslöytöihin ja kaikkia tontin löytöjä suomalaisiin rautakautisiin neulakinnaslöytöihin. Ja Helmineuleeseenhan tämä aihe ei suoraan liity, mutta neulakinnastekniikka on kylläkin puikoilla (ja koneella) neulomisen edeltäjä. Niin, kinnasneula on juuri se neula, jolla neulotaan ja käsittääkseni tämä termi on siirtynyt sitten puikoilla valmistetun tekniikan nimeksi. (Kutominen tapahtuu kangaspuilla, joten ei sekoiteta sitä nyt enää tähän.)

Venäjäksi neulotun pinnan oikea puoli. Kuva täältä.

Ennallistetut rautakautiset neulakintaat. Kuva täältä.

Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi:

Alustava tutkimussuunnitelma ja dispositio.

Laudaturseminaaritutkielma: noin 15 tekstisivua gradua (taustatietolukuja).

Edellisen muokkaus seminaarissa saatujen kommenttien perusteella => 1 lisäsivu.

Edellisen työstön aloitus kohti oikeaa gradua.

Aiheen tarkempi rajaaminen. Päivitetty tutkimussuunnitelma ja dispositio.

Aineistojen lukeminen ja lisäaineistojen etsiminen kirjastoista ja netistä.

Alustava tiedustelu ennallistetun kinnasparin langoista (ns. Jaalan lammas, kaupan langat eivät vastaa keskiaikaisia lankoja).

Yksi valmis neulakinnas, johon en ollut tyytyväinen. Aloitan alusta joululomalla.

Tämä blogiteksti, Gradutakuun lukeminen ja muu asian prosessointi.

Vielä toissapäivänä olo oli hieman epätoivoinen, koska tuntui ettei kukaan voi näistä lähtökohdista kirjoittaa gradua loppuun 15 viikossa varsinkaan, koska työhön liittyy myös käytännön osuus. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin, olisi pitänyt sitä ja tätä... Minullahan ongelmana ei ole aihe eikä yleensä motivaation puutekaan, mutta aina on muka jotain muuta tekemistä enkä ole luottanut kykyihini tehdä hyvä gradu. No, ensin päätin, että en tee edes Helmineuleen tilaustöitä tammi-maaliskuussa ensi vuonna, jotta voin oikeasti keskittyä täysin graduun. Sitten päätin kokeilla tätä blogiin raportointia ja vielä pomodoro-tekniikkaa, ja nyt elättelen toiveita, että pomodorojen avulla saan tehtyä tehokkaasti töitä maaliskuun loppuun asti. Täytyy yrittää pitää tavoite kirkkaana mielessä sekä toivoa, että en sairastu tai ei satu mitään muuta ikävää (*koputtaa puuta*). Mitä taas itseluottamuksen puutteeseen tulee, lienee vain lohduttauduttava mm. erään Gradutakuun tekstin kaltaisilla ajatuksilla.

---

Lukuisia aihetta liippaavia graduja on jo tehty, ainakin:

Hämäri, Laura 2011. Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi. Helsingin yliopisto, kansatiede.

Kirjavainen, Heini 2004. Kudo sarkaa, osta verkaa. Menetelmällinen näkökulma Åbo Akademin tontin keskiaikaisiin tekstiililöytöihin. Turun yliopisto, arkeologia.

Leinonen, Kaisa 2000. Neulakinnasperinne Suomessa. Joensuun yliopisto, käsityötiede.

Mäenpää, Martta 2010. Kinnasneulatekniikan verkko-oppimateriaalin kehittäminen ja neulalla neulomisen taidon kehittyminen. Helsingin yliopisto, käsityötiede.

Nordberg, Marjut 2008. Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa: Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka ...muutakin kuin neulakinnas? Helsingin yliopisto, käsityötiede.

Penna-Haverinen, Silja 2009. Lankoja ja johtolankoja. Turun (Kaarinan) Kirkkomäen myöhäisrautakautiset lautanauhat. Turun yliopisto, arkeologia.

Riikonen, Jaana 1990. Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä. Korkeakoski-Väisänen, Kristiina (toim.) 1990. Karhunhammas 12. Turun yliopisto, suomalainen ja vertaileva arkeologia.

Sahramaa, Jenni 2011. Löydöstä muinaispuvuksi. Arkeologisten tekstiililöytöjen ennallistaminen. Helsingin yliopisto, arkeologia.

Vajanto, Krista 2003. Euran emännän neulakintaat. Tutkielma Luistarin haudan 56 neulakinnasfragmenteista. Helsingin yliopisto, arkeologia.

---

Muusta kirjallisuudesta puhumattakaan. Listaa siitä tulossa myöhemmin.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.